Venäläissyntyinen (syntynyt Leningradissa, nykyisessä Pietarissa vuonna 1961 ja nykyisin Berliinissä ja Barcelonassa asuva) ohjaaja Victor Kossakovsky tunnetaan dokumenttielokuvien tekijöiden piirissä myös Suomessa. Yksi hänen elokuvansa kertoi päähenkilöstä, joka sattui olemaan Gunda-niminen sika. Se oli myös koko elokuvan nimi.
Kossakovsky on luonut vuonna 2024 valmistuneen ja useille palkinnoille ehdolla olleen häkellyttävän ja loistavasti kuvatun elokuvaesseen nimeltään Architecton. Parhaimmillaan tämä elokuva — joka ei todellakaan ole mikään tavanomainen dokumentti — on yhdessä koettuna ja nähtynä (ja kuultuna) suuressa elokuvasalissa. 

Olemme tietoisesti ottaneet sen Ark Rex -arkkitehtuurielokuvafestivaalin ohjelmistoon siitäkin huolimatta, että sitä on esitetty pienemmissä elokuvateattereissa sekä parin erikoisfestivaalin ohjelmistossa myös Suomessa. 

Elokuvan toivoisi saattavan meidät kaikki ja erityisesti rakentajat, arkkitehdit ja insinöörit pohtimaan useitakin perustavanlaatuisia asioita — ja sitäkin, mitä teemme maan uumenista poratun öljyn, louhitun hiilen tai mineraalien kanssa. Mitä niistä ja millä tavoin kulkeutuu ilmakehään ja ilmaan, jota hengitämme, ja mihin niitä käytetään? Akkuihin? Entistä enemmän energiaa vaativiin ja meitä omalla tavallaan orjuuttaviin vekottimiin ja järjestelmiin?

Entäpä jos rakennamme huonosti ja vain puolet ihmisen eliniän ajan kestävästi — eli kestämättömästi? Mitä jos tapamme rakentaa kertookin asenteesta, joka ei enää arvosta ihmisiä - sitä pientä ihmistä, josta Alvar Aaltokin puhui? Mitä jos teolliseen ja nopeaan rakentamiseen perustuva asuntoarkkitehtuurimme ja finansialisaation sekä kiinteistökehitys- ja sijoitusfirmojen yhä enemmän säätelemä rakentamisemme köyhdyttää ja yhdenmukaistaa ympäristöämme? Entäpä jos se ympäristö, jossa toimimme, ei enää edes hetkittäin kohota meitä arjen yläpuolelle — tai jos kohottaa, niin kohottaa yhä vain harvemmat? Ja mitä se, kuinka me nykyisin rakennamme, kertookaan meistä - tai osasta meitä?

Kossakovsky pohtii vuorostaan sitä, kuinka kunnianhimoisesti tai -himottomasti meidän aikamme rakentaa ja mitä rakennuksistamme mahdollisesti jää jäljelle — tai jääkö yhtään mitään: rakennammeko me maailmaa ja maailmaan, jossa yhä enemmän tuhotaan, vai rakennammeko maailmaan, jossa sen sijaan arvostetaan luonnon kunnioittamista ja tapaa käyttää materiaaleja myös siten, että niistä toteutetaan jotakin, joka on meitä suurempaa? Architectonin erityisessä keskiössä ovat luonnonkivi, louhokset ja kivestä rakentaminen sekä uudemman aikamme kiviaineksinen ja eniten käytetty rakennusmateriaali betoni.

Elokuvassa käsitellään myös paratiisin ja ihmisen toiminnan kautta kokonaan pilaamattoman ympäristön teemaa. Tässä elokuvassa myös aivan oikeasti rakennetaan pientä paratiisia italialaisen arkkitehti Michele De Lucchin kanssa, Lombardian kukkuloilla sijaitsevan vanhan kivisen talon tuntumaan.

Sellaista, johon ihminen ei koskaan saa astua.