Lewerentz - Divine Darkness
Sven Blume
Cookies managing
Cookie Settings
Cookies necessary for the correct operation of the site are always enabled.
Other cookies are configurable.
Other cookies are configurable.
Sven Blume
Ohjaaja Sven Blumen isoisä oli arvostettu ruotsalainen arkkitehti Carl Nyrén. Blume on jo ehtinyt tehdä hänestä elokuvan jo ennen paneutumistaan seuraavaan aiheeseen. Uudella elokuvalla on otsikkona Lewerentz - Divine Darkness ja sen keskiössä on maineikas arkkitehti Sigurd Lewerentz (1885-1975). Maineestaan huolimatta hän ei mielellään antanut haastatteluja, saati muutenkaan pyrkinyt parrasvaloihin. Sen sijaan hänen työnsä, alkaen jo nuorena saavutetusta kilpailuvoitosta Gunnar Asplundin kanssa, kuuluvat Pohjoismaisen arkkitehtuurin viime vuosisadan ainutlaatuisimpiin.
Kilpailuvoitto liittyi sittemmin henkeäsalpaavan hienoon Skogskyrkogårdenin hautausmaahan, joka niin pohjoismaista klassismia kuin modernismia edustavine rakennuksineen ja rakennelmineen on poikkeuksellinen yhdistelmä huikeaa maisema-, puutarha- ja rakennustaidetta. Tukholmassa sijaitseva metsäinen mutta myös iäisyysmaisemaksi muokattu hautausmaa on jo vuosikymmenien ajan ollut arkkitehtuuria arvostavien pyhiinvaelluskohde. Monille hautausmaa on myös rauhallisten ja mietiskelevien kävelyjen paikka.
Parivaljakko Asplund-Lewerentzin tiet kuitenkin erosivat. Sen jälkeen Lewerentz keskittyi vähitellen aivan toisenlaisiin töihin ja toisenlaiseen, modernimpaan arkkitehtuuriin, tullakseen tunnetuksi myös henkeäsalpaavan hienoista ja kaikin puolin erilaisista kirkkorakennuksistaan. Myös Malmön itäinen hautausmaa on Lewerentzin aikaansaannos, ja sen erikoinen kukkakioski oli valmistumistuttuaan sekä hämmästelyn että ihailun kohde. Senkin rakennuksen suhteen korkeasta iästään huolimatta edelleen radikaali Lewerentz oli rajusti aikaansa edellä.
Kun edesmenneen akateemikkomme Juha Leiviskän suunnittelemille kirkoille ominaisinta on valo ja sen taitava vangitseminen, on Lewerentzin kirkoille vuorostaan ominaisinta hämäryys ja melkeinpä pimeys. Elokuvan alussa arkkitehti Juhani Pallasmaa muistuttaakin hämäryyden ja pimeyden olevan myös uneksimiseen aluetta - miksei myös hartauden ja ylevöitymisen.
Sven Blume on saanut tuotua kertomukseensa mukaan arkkitehdin nimeltä Bernt Nyberg, joka kiinnostui kuvaamaan arvostamaansa Lewerentziä ja tämän työskentelyä ja töitä. Kallisarvoinen materiaali löytyi ohjaajan käyttöä varten Lundissa sijaitsevan juureskellarin varastoista. Filmimateriaalin avulla pääsemme myös vilkaisemaan vuonna 1975 edesmenneen ja omalla tavallaan salaperäisenkin arkkitehdin yksityiselämää, tapaa työskennellä, pukeutua ja myskin erittäin mielellään poltella sikareja. Ilman tätä filmeille tallentunutta mustavalkoista materiaalia ja vanhoja valokuvia, emme saisi tietää ainutlaatuisesta arkkitehdista ja hänen työskentelystään ja persoonastaan, saati perhe-elämästään, juuri mitään.
Blumen elokuva on poikkeuksellisen hienostunut ja rauhallinen arkkitehtimuotokuva, joka on ehditty esittää useiden merkittävien kansainvälisten arkkitehtuurielokuvafestivaalien ohjelmistossa. Elokuvan kautta saamme tietää Lewerentzistä hämmästyttäviäkin asioita kuten sen, että viimeisinä vuosinaan ja puolisonsa kuoleman jälkeen hän työskenteli lähes ikkunattomassa, sisäseiniltään hopeaiseksi vuoratussa studiossaan. Sen oikean mittakaavan mukainen kopio oli loihdittuna Ruotsin Arkkitehtuuri- ja Designmuseo ArkDes:n suuren Lewerentz-näyttelyyn vuonna 2021.
Asplundin ja Lewerentzin komeasti kilpailuvoiton jälkeen jatkunut yhteistyö oli katkennut muiden tahojen sekaantumisen vuoksi hyvin oudolla ja ikävälläkin tavalla. Arkkitehteina ja ihmisinäkin he olivat jo valmiiksi hyvin erilaisia, mutta myös täydensivät mainiosti toisiaan.
Skogskyrkogårdenin hautausmaalla Lewerentzin kädenjälki näkyy ennen kaikkea mm. kauniin kumpareen päällä ja tarkkaan mietittyjen luonnonkiviportaiden päässä sijaitsevan muistolehdon sekä kulkuakselin toisessa päässä olevan Ylösnousemuksen kappelin välisenä erilaisten tunnelmien ja tilojen sarjana.
Yhteistyön jatkaminen vaarantui kuitenkin, kun tilaajataho piti Lewerentzin työskentelytapaa liian pikkutarkkana - tämä kun kehitti ja luonnosteli jatkuvasti lisää ja lisää, parannellakseen lopputulosta. Kuitenkin tulee samalla muistaa, että Lewerentz oli vahvasti mukana myös vuoden 1930 Stockholmsutställningenin mahtavan suosion aikaansaamisessa. Näyttely toi Ruotsiin raikkaan modernismin ja optimismin ja sitä kävi katsomassa yli miljoona ihmistä.
Välirikon ja Skogskyrkogårdenin tuoman vastoinkäymisen jälkimainingit sekä pettymys yhteistyöhön myös Malmön kaupunginteatterin vuonna 1933 voitetun kilpailun jälkeisiin kuvioihin tuotti noin yhden vuosikymmenen ajan kestäneen asumisen Eskilstunassa ja Skånessa ja antautumisen mm. lasin tuottamiselle ja omalle siihen liittyvälle muodonannolle. Vastoinkäymiset ja muu toimeliaisuus onnistuivat kuitenkin innostamaan Sigurd Lewerentzin vähitellen taas suunnittelemaan hänelle ominaisia täysin uudenlaisia rakennuksia. Niissä on vahva materiaalin ja käsin tekemällä rakennetun tuntu sekä aivan omanlaisensa hämärä valo sekä hämäryyden korostama äänimaailma. Viime vuosisadan pohjoismaisessa arkkitehtuurissa Björkhagenin Markuskyrkan ja Klippanin S:t Petri kyrka ovat aivan omaa luokkaansa.
Elokuva muistuttaa myös siitä, kuinka monipuolisia mutta myös olosuhteisiinsa sidottuja tai omasta taustastaan ja jopa vastoinkäymisistään voimaa ammentavia arkkitehdit voivat olla – ja siitä, että rakennukset kuitenkin ovat aina myös monien erilaisten ihmisten yhteistyön tulosta.
Elokuva esitetään Ark Rex:n torstain 21.11.2024 ns. välilaskutapahtuman yhteydessä ohjaajan ollessa läsnä. Hän matkustaa elokuvansa kanssa myös Turkuun, jossa elokuva saa toisen Suomen-esityksensä. Perjantain tapahtuma toteutuu Ark Rex:n ja Bryggman-säätiön sekä Turun kaupungin yhteistyönä. Elokuvan esittämistä tukee Ruotsin suurlähetystö.
Lewerentz – Divine Darkness
Ohjaaja: Sven Blume, 2024
Kesto: 70 minuuttia
Kilpailuvoitto liittyi sittemmin henkeäsalpaavan hienoon Skogskyrkogårdenin hautausmaahan, joka niin pohjoismaista klassismia kuin modernismia edustavine rakennuksineen ja rakennelmineen on poikkeuksellinen yhdistelmä huikeaa maisema-, puutarha- ja rakennustaidetta. Tukholmassa sijaitseva metsäinen mutta myös iäisyysmaisemaksi muokattu hautausmaa on jo vuosikymmenien ajan ollut arkkitehtuuria arvostavien pyhiinvaelluskohde. Monille hautausmaa on myös rauhallisten ja mietiskelevien kävelyjen paikka.
Parivaljakko Asplund-Lewerentzin tiet kuitenkin erosivat. Sen jälkeen Lewerentz keskittyi vähitellen aivan toisenlaisiin töihin ja toisenlaiseen, modernimpaan arkkitehtuuriin, tullakseen tunnetuksi myös henkeäsalpaavan hienoista ja kaikin puolin erilaisista kirkkorakennuksistaan. Myös Malmön itäinen hautausmaa on Lewerentzin aikaansaannos, ja sen erikoinen kukkakioski oli valmistumistuttuaan sekä hämmästelyn että ihailun kohde. Senkin rakennuksen suhteen korkeasta iästään huolimatta edelleen radikaali Lewerentz oli rajusti aikaansa edellä.
Kun edesmenneen akateemikkomme Juha Leiviskän suunnittelemille kirkoille ominaisinta on valo ja sen taitava vangitseminen, on Lewerentzin kirkoille vuorostaan ominaisinta hämäryys ja melkeinpä pimeys. Elokuvan alussa arkkitehti Juhani Pallasmaa muistuttaakin hämäryyden ja pimeyden olevan myös uneksimiseen aluetta - miksei myös hartauden ja ylevöitymisen.
Sven Blume on saanut tuotua kertomukseensa mukaan arkkitehdin nimeltä Bernt Nyberg, joka kiinnostui kuvaamaan arvostamaansa Lewerentziä ja tämän työskentelyä ja töitä. Kallisarvoinen materiaali löytyi ohjaajan käyttöä varten Lundissa sijaitsevan juureskellarin varastoista. Filmimateriaalin avulla pääsemme myös vilkaisemaan vuonna 1975 edesmenneen ja omalla tavallaan salaperäisenkin arkkitehdin yksityiselämää, tapaa työskennellä, pukeutua ja myskin erittäin mielellään poltella sikareja. Ilman tätä filmeille tallentunutta mustavalkoista materiaalia ja vanhoja valokuvia, emme saisi tietää ainutlaatuisesta arkkitehdista ja hänen työskentelystään ja persoonastaan, saati perhe-elämästään, juuri mitään.
Blumen elokuva on poikkeuksellisen hienostunut ja rauhallinen arkkitehtimuotokuva, joka on ehditty esittää useiden merkittävien kansainvälisten arkkitehtuurielokuvafestivaalien ohjelmistossa. Elokuvan kautta saamme tietää Lewerentzistä hämmästyttäviäkin asioita kuten sen, että viimeisinä vuosinaan ja puolisonsa kuoleman jälkeen hän työskenteli lähes ikkunattomassa, sisäseiniltään hopeaiseksi vuoratussa studiossaan. Sen oikean mittakaavan mukainen kopio oli loihdittuna Ruotsin Arkkitehtuuri- ja Designmuseo ArkDes:n suuren Lewerentz-näyttelyyn vuonna 2021.
Asplundin ja Lewerentzin komeasti kilpailuvoiton jälkeen jatkunut yhteistyö oli katkennut muiden tahojen sekaantumisen vuoksi hyvin oudolla ja ikävälläkin tavalla. Arkkitehteina ja ihmisinäkin he olivat jo valmiiksi hyvin erilaisia, mutta myös täydensivät mainiosti toisiaan.
Skogskyrkogårdenin hautausmaalla Lewerentzin kädenjälki näkyy ennen kaikkea mm. kauniin kumpareen päällä ja tarkkaan mietittyjen luonnonkiviportaiden päässä sijaitsevan muistolehdon sekä kulkuakselin toisessa päässä olevan Ylösnousemuksen kappelin välisenä erilaisten tunnelmien ja tilojen sarjana.
Yhteistyön jatkaminen vaarantui kuitenkin, kun tilaajataho piti Lewerentzin työskentelytapaa liian pikkutarkkana - tämä kun kehitti ja luonnosteli jatkuvasti lisää ja lisää, parannellakseen lopputulosta. Kuitenkin tulee samalla muistaa, että Lewerentz oli vahvasti mukana myös vuoden 1930 Stockholmsutställningenin mahtavan suosion aikaansaamisessa. Näyttely toi Ruotsiin raikkaan modernismin ja optimismin ja sitä kävi katsomassa yli miljoona ihmistä.
Välirikon ja Skogskyrkogårdenin tuoman vastoinkäymisen jälkimainingit sekä pettymys yhteistyöhön myös Malmön kaupunginteatterin vuonna 1933 voitetun kilpailun jälkeisiin kuvioihin tuotti noin yhden vuosikymmenen ajan kestäneen asumisen Eskilstunassa ja Skånessa ja antautumisen mm. lasin tuottamiselle ja omalle siihen liittyvälle muodonannolle. Vastoinkäymiset ja muu toimeliaisuus onnistuivat kuitenkin innostamaan Sigurd Lewerentzin vähitellen taas suunnittelemaan hänelle ominaisia täysin uudenlaisia rakennuksia. Niissä on vahva materiaalin ja käsin tekemällä rakennetun tuntu sekä aivan omanlaisensa hämärä valo sekä hämäryyden korostama äänimaailma. Viime vuosisadan pohjoismaisessa arkkitehtuurissa Björkhagenin Markuskyrkan ja Klippanin S:t Petri kyrka ovat aivan omaa luokkaansa.
Elokuva muistuttaa myös siitä, kuinka monipuolisia mutta myös olosuhteisiinsa sidottuja tai omasta taustastaan ja jopa vastoinkäymisistään voimaa ammentavia arkkitehdit voivat olla – ja siitä, että rakennukset kuitenkin ovat aina myös monien erilaisten ihmisten yhteistyön tulosta.
Elokuva esitetään Ark Rex:n torstain 21.11.2024 ns. välilaskutapahtuman yhteydessä ohjaajan ollessa läsnä. Hän matkustaa elokuvansa kanssa myös Turkuun, jossa elokuva saa toisen Suomen-esityksensä. Perjantain tapahtuma toteutuu Ark Rex:n ja Bryggman-säätiön sekä Turun kaupungin yhteistyönä. Elokuvan esittämistä tukee Ruotsin suurlähetystö.
Lewerentz – Divine Darkness
Ohjaaja: Sven Blume, 2024
Kesto: 70 minuuttia
Sven Blume
Ohjaaja Sven Blumen isoisä oli arvostettu ruotsalainen arkkitehti Carl Nyrén. Blume on jo ehtinyt tehdä hänestä elokuvan jo ennen paneutumistaan seuraavaan aiheeseen. Uudella elokuvalla on otsikkona Lewerentz - Divine Darkness ja sen keskiössä on maineikas arkkitehti Sigurd Lewerentz (1885-1975). Maineestaan huolimatta hän ei mielellään antanut haastatteluja, saati muutenkaan pyrkinyt parrasvaloihin. Sen sijaan hänen työnsä, alkaen jo nuorena saavutetusta kilpailuvoitosta Gunnar Asplundin kanssa, kuuluvat Pohjoismaisen arkkitehtuurin viime vuosisadan ainutlaatuisimpiin.
Kilpailuvoitto liittyi sittemmin henkeäsalpaavan hienoon Skogskyrkogårdenin hautausmaahan, joka niin pohjoismaista klassismia kuin modernismia edustavine rakennuksineen ja rakennelmineen on poikkeuksellinen yhdistelmä huikeaa maisema-, puutarha- ja rakennustaidetta. Tukholmassa sijaitseva metsäinen mutta myös iäisyysmaisemaksi muokattu hautausmaa on jo vuosikymmenien ajan ollut arkkitehtuuria arvostavien pyhiinvaelluskohde. Monille hautausmaa on myös rauhallisten ja mietiskelevien kävelyjen paikka.
Parivaljakko Asplund-Lewerentzin tiet kuitenkin erosivat. Sen jälkeen Lewerentz keskittyi vähitellen aivan toisenlaisiin töihin ja toisenlaiseen, modernimpaan arkkitehtuuriin, tullakseen tunnetuksi myös henkeäsalpaavan hienoista ja kaikin puolin erilaisista kirkkorakennuksistaan. Myös Malmön itäinen hautausmaa on Lewerentzin aikaansaannos, ja sen erikoinen kukkakioski oli valmistumistuttuaan sekä hämmästelyn että ihailun kohde. Senkin rakennuksen suhteen korkeasta iästään huolimatta edelleen radikaali Lewerentz oli rajusti aikaansa edellä.
Kun edesmenneen akateemikkomme Juha Leiviskän suunnittelemille kirkoille ominaisinta on valo ja sen taitava vangitseminen, on Lewerentzin kirkoille vuorostaan ominaisinta hämäryys ja melkeinpä pimeys. Elokuvan alussa arkkitehti Juhani Pallasmaa muistuttaakin hämäryyden ja pimeyden olevan myös uneksimiseen aluetta - miksei myös hartauden ja ylevöitymisen.
Sven Blume on saanut tuotua kertomukseensa mukaan arkkitehdin nimeltä Bernt Nyberg, joka kiinnostui kuvaamaan arvostamaansa Lewerentziä ja tämän työskentelyä ja töitä. Kallisarvoinen materiaali löytyi ohjaajan käyttöä varten Lundissa sijaitsevan juureskellarin varastoista. Filmimateriaalin avulla pääsemme myös vilkaisemaan vuonna 1975 edesmenneen ja omalla tavallaan salaperäisenkin arkkitehdin yksityiselämää, tapaa työskennellä, pukeutua ja myskin erittäin mielellään poltella sikareja. Ilman tätä filmeille tallentunutta mustavalkoista materiaalia ja vanhoja valokuvia, emme saisi tietää ainutlaatuisesta arkkitehdista ja hänen työskentelystään ja persoonastaan, saati perhe-elämästään, juuri mitään.
Blumen elokuva on poikkeuksellisen hienostunut ja rauhallinen arkkitehtimuotokuva, joka on ehditty esittää useiden merkittävien kansainvälisten arkkitehtuurielokuvafestivaalien ohjelmistossa. Elokuvan kautta saamme tietää Lewerentzistä hämmästyttäviäkin asioita kuten sen, että viimeisinä vuosinaan ja puolisonsa kuoleman jälkeen hän työskenteli lähes ikkunattomassa, sisäseiniltään hopeaiseksi vuoratussa studiossaan. Sen oikean mittakaavan mukainen kopio oli loihdittuna Ruotsin Arkkitehtuuri- ja Designmuseo ArkDes:n suuren Lewerentz-näyttelyyn vuonna 2021.
Asplundin ja Lewerentzin komeasti kilpailuvoiton jälkeen jatkunut yhteistyö oli katkennut muiden tahojen sekaantumisen vuoksi hyvin oudolla ja ikävälläkin tavalla. Arkkitehteina ja ihmisinäkin he olivat jo valmiiksi hyvin erilaisia, mutta myös täydensivät mainiosti toisiaan.
Skogskyrkogårdenin hautausmaalla Lewerentzin kädenjälki näkyy ennen kaikkea mm. kauniin kumpareen päällä ja tarkkaan mietittyjen luonnonkiviportaiden päässä sijaitsevan muistolehdon sekä kulkuakselin toisessa päässä olevan Ylösnousemuksen kappelin välisenä erilaisten tunnelmien ja tilojen sarjana.
Yhteistyön jatkaminen vaarantui kuitenkin, kun tilaajataho piti Lewerentzin työskentelytapaa liian pikkutarkkana - tämä kun kehitti ja luonnosteli jatkuvasti lisää ja lisää, parannellakseen lopputulosta. Kuitenkin tulee samalla muistaa, että Lewerentz oli vahvasti mukana myös vuoden 1930 Stockholmsutställningenin mahtavan suosion aikaansaamisessa. Näyttely toi Ruotsiin raikkaan modernismin ja optimismin ja sitä kävi katsomassa yli miljoona ihmistä.
Välirikon ja Skogskyrkogårdenin tuoman vastoinkäymisen jälkimainingit sekä pettymys yhteistyöhön myös Malmön kaupunginteatterin vuonna 1933 voitetun kilpailun jälkeisiin kuvioihin tuotti noin yhden vuosikymmenen ajan kestäneen asumisen Eskilstunassa ja Skånessa ja antautumisen mm. lasin tuottamiselle ja omalle siihen liittyvälle muodonannolle. Vastoinkäymiset ja muu toimeliaisuus onnistuivat kuitenkin innostamaan Sigurd Lewerentzin vähitellen taas suunnittelemaan hänelle ominaisia täysin uudenlaisia rakennuksia. Niissä on vahva materiaalin ja käsin tekemällä rakennetun tuntu sekä aivan omanlaisensa hämärä valo sekä hämäryyden korostama äänimaailma. Viime vuosisadan pohjoismaisessa arkkitehtuurissa Björkhagenin Markuskyrkan ja Klippanin S:t Petri kyrka ovat aivan omaa luokkaansa.
Elokuva muistuttaa myös siitä, kuinka monipuolisia mutta myös olosuhteisiinsa sidottuja tai omasta taustastaan ja jopa vastoinkäymisistään voimaa ammentavia arkkitehdit voivat olla – ja siitä, että rakennukset kuitenkin ovat aina myös monien erilaisten ihmisten yhteistyön tulosta.
Elokuva esitetään Ark Rex:n torstain 21.11.2024 ns. välilaskutapahtuman yhteydessä ohjaajan ollessa läsnä. Hän matkustaa elokuvansa kanssa myös Turkuun, jossa elokuva saa toisen Suomen-esityksensä. Perjantain tapahtuma toteutuu Ark Rex:n ja Bryggman-säätiön sekä Turun kaupungin yhteistyönä. Elokuvan esittämistä tukee Ruotsin suurlähetystö.
Lewerentz – Divine Darkness
Ohjaaja: Sven Blume, 2024
Kesto: 70 minuuttia
Kilpailuvoitto liittyi sittemmin henkeäsalpaavan hienoon Skogskyrkogårdenin hautausmaahan, joka niin pohjoismaista klassismia kuin modernismia edustavine rakennuksineen ja rakennelmineen on poikkeuksellinen yhdistelmä huikeaa maisema-, puutarha- ja rakennustaidetta. Tukholmassa sijaitseva metsäinen mutta myös iäisyysmaisemaksi muokattu hautausmaa on jo vuosikymmenien ajan ollut arkkitehtuuria arvostavien pyhiinvaelluskohde. Monille hautausmaa on myös rauhallisten ja mietiskelevien kävelyjen paikka.
Parivaljakko Asplund-Lewerentzin tiet kuitenkin erosivat. Sen jälkeen Lewerentz keskittyi vähitellen aivan toisenlaisiin töihin ja toisenlaiseen, modernimpaan arkkitehtuuriin, tullakseen tunnetuksi myös henkeäsalpaavan hienoista ja kaikin puolin erilaisista kirkkorakennuksistaan. Myös Malmön itäinen hautausmaa on Lewerentzin aikaansaannos, ja sen erikoinen kukkakioski oli valmistumistuttuaan sekä hämmästelyn että ihailun kohde. Senkin rakennuksen suhteen korkeasta iästään huolimatta edelleen radikaali Lewerentz oli rajusti aikaansa edellä.
Kun edesmenneen akateemikkomme Juha Leiviskän suunnittelemille kirkoille ominaisinta on valo ja sen taitava vangitseminen, on Lewerentzin kirkoille vuorostaan ominaisinta hämäryys ja melkeinpä pimeys. Elokuvan alussa arkkitehti Juhani Pallasmaa muistuttaakin hämäryyden ja pimeyden olevan myös uneksimiseen aluetta - miksei myös hartauden ja ylevöitymisen.
Sven Blume on saanut tuotua kertomukseensa mukaan arkkitehdin nimeltä Bernt Nyberg, joka kiinnostui kuvaamaan arvostamaansa Lewerentziä ja tämän työskentelyä ja töitä. Kallisarvoinen materiaali löytyi ohjaajan käyttöä varten Lundissa sijaitsevan juureskellarin varastoista. Filmimateriaalin avulla pääsemme myös vilkaisemaan vuonna 1975 edesmenneen ja omalla tavallaan salaperäisenkin arkkitehdin yksityiselämää, tapaa työskennellä, pukeutua ja myskin erittäin mielellään poltella sikareja. Ilman tätä filmeille tallentunutta mustavalkoista materiaalia ja vanhoja valokuvia, emme saisi tietää ainutlaatuisesta arkkitehdista ja hänen työskentelystään ja persoonastaan, saati perhe-elämästään, juuri mitään.
Blumen elokuva on poikkeuksellisen hienostunut ja rauhallinen arkkitehtimuotokuva, joka on ehditty esittää useiden merkittävien kansainvälisten arkkitehtuurielokuvafestivaalien ohjelmistossa. Elokuvan kautta saamme tietää Lewerentzistä hämmästyttäviäkin asioita kuten sen, että viimeisinä vuosinaan ja puolisonsa kuoleman jälkeen hän työskenteli lähes ikkunattomassa, sisäseiniltään hopeaiseksi vuoratussa studiossaan. Sen oikean mittakaavan mukainen kopio oli loihdittuna Ruotsin Arkkitehtuuri- ja Designmuseo ArkDes:n suuren Lewerentz-näyttelyyn vuonna 2021.
Asplundin ja Lewerentzin komeasti kilpailuvoiton jälkeen jatkunut yhteistyö oli katkennut muiden tahojen sekaantumisen vuoksi hyvin oudolla ja ikävälläkin tavalla. Arkkitehteina ja ihmisinäkin he olivat jo valmiiksi hyvin erilaisia, mutta myös täydensivät mainiosti toisiaan.
Skogskyrkogårdenin hautausmaalla Lewerentzin kädenjälki näkyy ennen kaikkea mm. kauniin kumpareen päällä ja tarkkaan mietittyjen luonnonkiviportaiden päässä sijaitsevan muistolehdon sekä kulkuakselin toisessa päässä olevan Ylösnousemuksen kappelin välisenä erilaisten tunnelmien ja tilojen sarjana.
Yhteistyön jatkaminen vaarantui kuitenkin, kun tilaajataho piti Lewerentzin työskentelytapaa liian pikkutarkkana - tämä kun kehitti ja luonnosteli jatkuvasti lisää ja lisää, parannellakseen lopputulosta. Kuitenkin tulee samalla muistaa, että Lewerentz oli vahvasti mukana myös vuoden 1930 Stockholmsutställningenin mahtavan suosion aikaansaamisessa. Näyttely toi Ruotsiin raikkaan modernismin ja optimismin ja sitä kävi katsomassa yli miljoona ihmistä.
Välirikon ja Skogskyrkogårdenin tuoman vastoinkäymisen jälkimainingit sekä pettymys yhteistyöhön myös Malmön kaupunginteatterin vuonna 1933 voitetun kilpailun jälkeisiin kuvioihin tuotti noin yhden vuosikymmenen ajan kestäneen asumisen Eskilstunassa ja Skånessa ja antautumisen mm. lasin tuottamiselle ja omalle siihen liittyvälle muodonannolle. Vastoinkäymiset ja muu toimeliaisuus onnistuivat kuitenkin innostamaan Sigurd Lewerentzin vähitellen taas suunnittelemaan hänelle ominaisia täysin uudenlaisia rakennuksia. Niissä on vahva materiaalin ja käsin tekemällä rakennetun tuntu sekä aivan omanlaisensa hämärä valo sekä hämäryyden korostama äänimaailma. Viime vuosisadan pohjoismaisessa arkkitehtuurissa Björkhagenin Markuskyrkan ja Klippanin S:t Petri kyrka ovat aivan omaa luokkaansa.
Elokuva muistuttaa myös siitä, kuinka monipuolisia mutta myös olosuhteisiinsa sidottuja tai omasta taustastaan ja jopa vastoinkäymisistään voimaa ammentavia arkkitehdit voivat olla – ja siitä, että rakennukset kuitenkin ovat aina myös monien erilaisten ihmisten yhteistyön tulosta.
Elokuva esitetään Ark Rex:n torstain 21.11.2024 ns. välilaskutapahtuman yhteydessä ohjaajan ollessa läsnä. Hän matkustaa elokuvansa kanssa myös Turkuun, jossa elokuva saa toisen Suomen-esityksensä. Perjantain tapahtuma toteutuu Ark Rex:n ja Bryggman-säätiön sekä Turun kaupungin yhteistyönä. Elokuvan esittämistä tukee Ruotsin suurlähetystö.
Lewerentz – Divine Darkness
Ohjaaja: Sven Blume, 2024
Kesto: 70 minuuttia
