Le Chantier tarkoittaa rakennustyömaata. Sveitsiläisohjaaja Jean-Stéphane Bron on tehnyt mukaansatempaavan täyspitkän elokuvan. Pääosassa on koko se usean vuoden kestänyt ajanjakso, jolloin maailmankuulun Paramountin entisestä mutta huonoon kuntoon päässeestä elokuvapalatsista muokataan ranskalaisen Pathé-elokuvayhtiön ylellistä pääkonttoria ja elokuvateatteri- ja viihdekeskusta. Suunnittelijaksi on valikoitunut arvostettu ja maailmankuulu italialainen Renzo Piano ja hänen nimeään kantava Workshop.

Varsinaiseen elokuvapalatsirakennukseen koverretaan valoisa sisäpiha, jonka lasinen ja teräksinen materiaalimaailma täytyy taitavasti liittää alkuperäiseen ja mm, tiilestä muurattuun rakennukseen ja sen omaan materiaalimaailmaan. Kun kyse on Renzo Pianon toimistosta, sujautetaan rakennuksen uumeniin myös puita — mikä sekin on logistisesti hyvin vaativa toimenpide.

Elokuva sopii kerrassaan mainiosti esitettäväksi juuri Helsingin Lasipalatsin Bio Rexissä, joka oman aikansa moderneimpana pääkaupunkimme elokuvapalatsina on onnistunut säilyttämään valmistumisensa aikana (1936) äärimmäisen edustavana pidetyn lähes alkuperäisen asunsa, ja jota kukaan ei ole lähtenyt sen suuremmin mestaroimaan. Bio Rex oli pitkään juuri se teatteri, jossa järjestettiin kaikkien merkittävimpien elokuvien ensi-illat.

Le Chantier on taiten kuvattu ja äänimaisemaltaan mahtava kertomus suunnittelu- ja työmaa-ajasta — suunnitteluahan tapahtuu tämän tyyppisissä hankkeissa vielä jopa työmaan jo käynnistyttyä. Filmi kertoo myös siitä, kuinka tuon arvostetun elokuvafirman toimitusjohtaja Jerôme Seydoux haluaa itse olla säätämässä lähes kaikkea, mikä liittyy uusiin teatterisaleihin ja niiden mahdollisimman upeisiin kalusteisiin sekä muuhun sisustukseen. Hän käyttää valtaansa tavalla, joka tietenkin nostaa kustannuksia ja aiheuttaa kaikenlaista hämminkiä myös suunnittelukokouksissa.

Sen lisäksi, että elokuva kertoo jopa maailmankuulun ja kokeneen arkkitehtitoimiston ajoittain ohittavasta vallankäytöstä, se vie meidät kaikkien niiden keskenään erilaisten ihmisten seuraan, jotka käytännössä suorittavat rakennuksessa sen valmistumiseen ja tyylikkääseen avajaistapahtumaan tähtääviä toimenpiteitä. Pääsemme yhtä lailla nosturia operoivan miehen kanssa ihailemaan Pariisin panoraamaa kuin osallistumaan työmaata siivoavien ihmisten lyhyille evästauoille. Näemme myös, kuinka erilaiset suunnitelmiin puuttumiset ja muutokset luovat hurjia paineita hankkeen valmistumisen kynnyksellä: lähes jokaisen on venyttävä äärimmilleen, jotta rakennus, kieltämättä hienoine tiloineen ja erikoisuuksineen, on valmis ja ovet voidaan juuri määrätyllä hetkellä aukaista yleisölle. Osana elokuvan kerrontaa näemme myös muita elokuvateattereita, joissa elokuvassa mukana olevat henkilöt haluavat itse käydä vapaa-aikanaan.

Samalla tavoin kuin arkkitehtuurin ja rakennusten ollessa kyseessä, vaatii elokuvakin paljon erilaisten henkilöiden ja ammattilaisten vannoutunutta panosta. Elokuvien lopputekstit ovat perinteisesti maininneet heidät kaikki. Le Chantier näyttää, ketkä oikeasti rakentavat ja keitä kaikkia on mukana toteutukseen tähtäävässä suunnittelutyössä. Filmi kertoo myös siitä, kuinka omapäisen tilaajan päähänpinttymät ja ylellinen maku sekä jatkuvat yksityiskohtiin puuttumiset pyrkivät ohittamaan maailmankuulun arkkitehtitoimiston oman ja taatusti tanakan osaamisen. Siinä joutuvat venymään useatkin ihmiset, joiden hermot ajoittain joutuvat kovalle koetukselle.

Le chantier onkin hieman erilainen arkkitehtuurielokuva. Olemme aiemmin esittäneet festivaalin ohjelmistossa Liljevalchs+ -nimisen uuden näyttelyrakennuksen suunnittelemisesta ja toteuttamisesta kertovan ruotsalaisen filmin, jossa poikkeuksellisen vaativa katon valaminen oli kuin jännitysnäytelmä.

Le Chantier tarjoaa puolestaan omanlaistaan ja aidosti pariisilaista jännitystä sekä panoraaman yli koko kaupungin.

Mikä onkaan Pathé?
Pathé on eurooppalainen elokuvayhtiö, joka sai alkunsa veljesten yrityksenä. Sen perustivat Charles Pathé ja hänen veljensä Pariisissa vuonna 1896. Yhtiön nimi oli tuolloin Société Pathé Frères. Charlesin lisäksi firmassa toimivat Émile, Théophile ja Jacques. He ovat olleet poikkeuksellisen merkittäviä elokuva-alan ja -teollisuuden tienraivaajia.

1900-luvun alussa yrityksestä kasvoi yksi maailman suurimmista elokuvatuottajista ja laitteistojen valmistajista sekä huomattava äänilevy-yhtiö.
Pathé vaikuttaa ennen kaikkea ranskankielisessä Euroopassa eli Ranskassa, Belgiassa ja Sveitsissä. Firman symboliksi valittiin Ranskan epävirallinen symboli, Gallian kukko.

Jean-Stéphane Bron on palkittu sveitsiläinen elokuvantekijä ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan mm. poliittisista dokumenttielokuvista.

Hän valmistui vuonna 1995 Sveitsin Lausannessa oppilaitoksesta nimeltään École Cantonale d'Art de Lausanne (ECAL). Bron on rakentanut itselleen uraa keskittymällä tämän päivän yhteiskunnallisiin teemoihin, kuten demokratian kriisiin, talouden muutoksiin, populismin nousuun sekä uuden sukupolven teknologiayritysten mahtiin.

Hänen toistaiseksi tuorein elokuvansa Le Chantier sai ensi-iltansa vuonna 2025. Vaikka se keskittyy kuvaamaan rakennustyömaata ranskalaiselle elokuvajättiläiselle nimeltä Pathé, se kertoo myös kaikista niistä eri tahoista ja ihmisistä – mukaan lukien tilaajatahoa edustavan ranskalaisfirman johtaja ja arkkitehtitoimistonsa perustaja Renzo Piano – jotka tarvitaan restauroimaan, kunnostamaan, osin purkamaan sekä muuntamaan toimistoiksi ja edustustiloiksi sekä käytännössä kokonaan uudeksi ns. tämän päivän elokuvakeskukseksi Pariisin oopperan lähellä vuodesta 1927 lähtien sijainnut Paramountin elokuvapalatsi. Entuudestaan hyvin tunnetun ja muodonmuutoksenkin läpi käyneen rakennuksen uusi nimi on Pathé Palace.